Tuulia AherikkoELL, Kouluttajaopiskelija (at)
Moi!
Jo pienestä pitäen tiesin, että elämäni tulee olemaan eläinten täyteinen, vaikka Helsingissä asuminen ja vanhemmat asettivat hidasteita asian suhteen. Koirien pariin pääsin dogsitterhommien kautta, kunnes lopulta sain ensimmäisen espanjanvesikoirani, Caran, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Minulla on myös ollut hamstereita, leopardigekkoja ja nelivarvaskilpikonnia, jotka pitkän ikänsä ansiosta asuvat edelleen äitini luona.
Eläinlääkiksen ovien auettua tiesin, ettei työajallakaan tarvitse olla erossa eläimistä. Muutama vuosi sitten pääsin muuttamaan Lohjan maaseudulle, ja nyt meillä nautitaan omien viiriäisten ja kanojen munista, ihastellaan pomppivia pupuja ja käperrytään sohvalle maine coolit ja espanjanvesikoirat kainalossa, kun on päästy treeneistä kotiin.
Caran jälkeen meille on muuttanut pari muutakin espanjanvesikoiraa, Rii(viö) ja Pieta, ja jäänyt omia kasvatteja; Pipsa, Nemesis ja Freya. Muutaman vuoden meillä asusti myös toyvillakoira Pipa, joka tällä hetkellä haluaa asua mummolassa nauttimassa rauhallisemmasta arjesta ja käy kotona vain trimmattavana.
Kasvatan espanjanvesikoiria ja vaikka harrastuslajien parissa toimiminen on ihanaa, pentujen opettaminen maailmanmenoon on parasta. Omien koirien kanssa harrastan pääasiassa tokoa, rallytokoa, noseworkkia ja näyttelyitä. Caran kanssa kiisimme pitkään agilityn kisakentilläkin, mutta se laji on jäänyt nyt vähemmälle.
laji on jäänyt nyt vähemmälle.
Eläintenkouluttajan ammattitutkintoa lähdin opiskelemaan, sillä käyttäytyminen kiinnostaa minua myös eläinlääkärin näkökulmasta ja tuo minulle työkaluja päätyöni pariin.
Valitettavasti espanjanvesikoirissa on liikaa arkuutta ja työssäni kohtaan paljon arkoja potilaita, jotka kuitenkin on pystyttävä hoitamaan, joten pakon edessä olen joutunut oppimaan työstämään ja siedättämään koiria vieraiden ihmisten kosketukseen. Olen käynyt Kiva Käsittelijä® -koulutuksen, jossa keskitytään omaehtoiseen ja stressittömään koirien käsittelyyn.
Koska pentujen kanssa ei voi viettää liikaa aikaa, nähdään varsinkin pentukursseilla!
Jo pienestä pitäen tiesin, että elämäni tulee olemaan eläinten täyteinen, vaikka Helsingissä asuminen ja vanhemmat asettivat hidasteita asian suhteen. Koirien pariin pääsin dogsitterhommien kautta, kunnes lopulta sain ensimmäisen espanjanvesikoirani, Caran, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Minulla on myös ollut hamstereita, leopardigekkoja ja nelivarvaskilpikonnia, jotka pitkän ikänsä ansiosta asuvat edelleen äitini luona.
Eläinlääkiksen ovien auettua tiesin, ettei työajallakaan tarvitse olla erossa eläimistä. Muutama vuosi sitten pääsin muuttamaan Lohjan maaseudulle, ja nyt meillä nautitaan omien viiriäisten ja kanojen munista, ihastellaan pomppivia pupuja ja käperrytään sohvalle maine coolit ja espanjanvesikoirat kainalossa, kun on päästy treeneistä kotiin.
Caran jälkeen meille on muuttanut pari muutakin espanjanvesikoiraa, Rii(viö) ja Pieta, ja jäänyt omia kasvatteja; Pipsa, Nemesis ja Freya. Muutaman vuoden meillä asusti myös toyvillakoira Pipa, joka tällä hetkellä haluaa asua mummolassa nauttimassa rauhallisemmasta arjesta ja käy kotona vain trimmattavana.
Kasvatan espanjanvesikoiria ja vaikka harrastuslajien parissa toimiminen on ihanaa, pentujen opettaminen maailmanmenoon on parasta. Omien koirien kanssa harrastan pääasiassa tokoa, rallytokoa, noseworkkia ja näyttelyitä. Caran kanssa kiisimme pitkään agilityn kisakentilläkin, mutta se laji on jäänyt nyt vähemmälle.
laji on jäänyt nyt vähemmälle.
Eläintenkouluttajan ammattitutkintoa lähdin opiskelemaan, sillä käyttäytyminen kiinnostaa minua myös eläinlääkärin näkökulmasta ja tuo minulle työkaluja päätyöni pariin.
Valitettavasti espanjanvesikoirissa on liikaa arkuutta ja työssäni kohtaan paljon arkoja potilaita, jotka kuitenkin on pystyttävä hoitamaan, joten pakon edessä olen joutunut oppimaan työstämään ja siedättämään koiria vieraiden ihmisten kosketukseen. Olen käynyt Kiva Käsittelijä® -koulutuksen, jossa keskitytään omaehtoiseen ja stressittömään koirien käsittelyyn.
Koska pentujen kanssa ei voi viettää liikaa aikaa, nähdään varsinkin pentukursseilla!